Kuntavaalit käydään Helsingissä pormestarivaalien merkeissä. Tämä sopii hyvin kokoomukselle ja vihreille, ja ärsyttää suunnattomasti kaikkia muita puolueita. Ilmiöstä johtuen kaupungin muutenkin suurimmat puolueet ovat nostaneet kannatustaan, mikä tuskin kuitenkaan näkyy dramaattisesti valtuuston paikkajaossa.

Kokoomus on ollut Helsingin suurin puolue iät ja ajat, mutta tuntee nyt asemansa uhatuksi vihreiden rynnistäessä. Puolue toi Jan Vapaavuoren pormestariehdokkaaksi ja ääniharavaksi pääkaupunkiin. Vapaavuori sai 2012 vaaleissa melkein 8000 ääntä, nyt saalis on varmasti vielä suurempi ja äänikuninkaan titteli taattu. Kokoomuksen edellisvaalien kärkiehdokkaat ovat vaaleissa mukana, lukuun ottamatta Lasse Männistöä ja Fatbardhe Hetemajta. Jaana Pelkonen tulee keräämään kovan äänisaaliin, paikka on varma koko vaalien top kympissä. Kymmenen joukkoon tähtäävät myös Juhana Vartiainen ja Wille Rydman.

Kokoomus on ennemmin kasvattamassa kuin menettämässä paikkoja valtuustossa, joten istuvat valtuutetut ovat pääosin vahvoilla. Esimerkiksi edellisvaaleissa viimeisenä kokoomuslaisena läpi mennyt Tatu Rauhamäki pärjännee nyt paremmin. Istuvista valtuutetuista lähinnä Matti Niiranen saa vilkuilla selkänsä taakse, mutta koska luopuvia valtuutettuja on useita, on hänenkin tilanteensa ihan lupaava. Uusista ehdokkaista jo mainittu Juhana Vartiainen ja Joel Harkimo menevät varmasti läpi. Tämän jälkeen alkaakin tiukka kisa jäljellä olevista paikoista. Huomioon on otettava ainakin paluuta valtuustoon tekevä Annukka Mickelsson, Männistön jalan jäljillä kulkeva, yli puoluerajojen pidetty, Matti Parpala, viime kerralla kohtuullisen lähellä ollut Hanu Luukkainen, nuorisojohtajat Daniel Sazonov ja Marianna Kupias, sekä Lauttasaaresta ponnistava Pia Hytönen. Kirjoittamaton kortti on pitkän uran toimittajana tehnyt Juha Keskinen, hän voi onnistuessaan mennä läpikin. Näidenkin lisäksi kokoomuksella on useita läpimenosta haaveilevia, isolla budjetilla operoivia ehdokkaita. Yllätykset ovat siis mahdollisia.

Vihreät yrittävät tosissaan nousta Helsingin suurimmaksi puolueeksi. Pormestariehdokkaaksi ohi Pekka Saurin asetetun Anni Sinnemäen äänimäärä ei tule olemaan ihan Jan Vapaavuoren tasolla, mutta kakkoseksi on hyvät mahdollisuudet. Vihreitä heikentää usean viime vaalien menestyjän jääminen syrjään; Heidi Hautalan, Outi Alanko-Kahiluodon, Johanna Sumuvuoren ja Mari Puoskarin jäljiltä jää tuhansia ääniä otettavaksi. Ison kasan kerää varmasti Ozan Yanar, joka kiilannee Sinnemäen ja ikisuositun Osmo Soininvaaran jälkeen äänimäärissä kolmanneksi. Kuten kokoomuksessakin, valtuustoryhmän kasvaessa istuvat valtuutetut ovat vahvoilla. Jussi Chydenius ja Suzan Ikävalko voisivat kuitenkin varmuuden vuoksi hiukan mainostaa vaaliviikonlopun lehdissä, koska takaa on tulossa joukko innokkaita wanna be – valtuutettuja. Vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo menee varmasti läpi, samoin viime kerralla niukasti rannalle jäänyt Tuomas Rantanen.  Näyttelijä Satu Silvon tunnettavuus poikinee paikan valtuustossa, ja sanavalmis ja räväkkä Elina Moisio menee tällä kertaa taas läpi. Vihreiden kokeneeseen vaikuttajakaartiin kuuluva Otto Lehtipuu floppasi edelliset vaalit, nyt on hyvät mahdollisuudet menestyä paremmin. Kaisa Hernbergin, Ville Ylikahrin ja Alviina Alametsän menestymiseen uskovat myös monet.

Vasemmistoliitto lähti vaaleihin kasvattamaan ryhmänsä kokoa, mutta pormestarivaalikuvio uhkaa kariuttaa hankkeen kun ääniä valuu vihreiden suuntaan. Nykyisistä valtuutetuista jäävät pois Vuosaaressa kovia äänimääriä kerännyt Eija Loukoila sekä lajilegenda Pekka Saarnio, joka aloitti valtuustossa jo vuonna 1968. Paavo Arhinmäki on koko vaalien viiden ääniharavan joukossa, ja Silvia Modigin suosio on myös taattu. Veronika Honkasalo, Dan Koivulaakso ja Sirpa Puhakka jatkavat myös valtuustouraansa turvallisilla marginaaleilla. Sami Muttilainen ja Anna Vuorjoki sen sijaan ovat kovilla, etenkin jos puolueen paikkamäärä ei lisäänny. Varavaltuutetuista Petra Malin on kova haastaja, samoin kuin Hanna Mihitku. Uusista ehdokkaista Maj Kivelä, Suldaan Said Ahmed, Outi Alanen, Mia Haglund ja Mike Pohjola kilpailevat läpimenosta. Arvaamattomat ehdokkaat ovat vihreistä siirtyneet Zahra Abdulla ja Sirkku Ingervo, sekä perussuomalaisista tullut Rene Hursti. Näistä etenkin Abdullahin äänimäärä voi edelleen olla kilpailukykyinen.

Perussuomalaisten kahdeksan hengen valtuustoryhmästä peräti viisi on poissa, joko kokonaan tai sitten kilpailevien puolueiden ehdokkaina.  Heiltä vapautuu melkein 5000 ääntä, ja etenkin kansanedustaja Tom Packalenin poissaolo tekee häijyä. Ykköstykki Jussi Halla-Aho on kuitenkin taas haravoimassa ääniä, joita tulee varmasti kärkisviisikkoon oikeuttava määrä. Toinen suurmenestyjä tulee olemaan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho, joka on esiintymiskykyinen ja monien mielestä tolkun mies. Kansanedustaja Mika Raatikainen ylittää varmasti myös tuhannen äänen rajan ja eduskuntavaaleissa 2015 yli 3000 ääntä saanut Mari Rantanen menee myös läpi.  Sen jälkeen onkin vaikea arvioida läpimenijöitä. Yleiskannatus on viime vaaleista laskenut, joten kahdesta vahvasta kärkiehdokkaasta huolimatta valtuustoryhmä tuskin kasvaa. Pitkään mukana olleen Seppo Kanervan äänimäärä ei liene nousussa, mutta läpimeno on tästä huolimatta mahdollinen. Varavaltuutettu Pertti Villo kampanjoi kuuluvasti; muista varavaltuutetuista Nuutti Hyttinen ja Maria Landen omaavat mahdollisuuksia.  Päätoimittaja Matias Turkkila on verrattain tunnettu, ääniä saattaa kertyä kohtuullisesti. Timo Soinin valtiosihteeri Samuli Virtanen voi ponnistaa Vuosaaresta pitkälle, jos perussuomalaisia äänestävät ovat riittävästi seuranneet mediaa. Tästä kymmeniköstä löytynevät perussuomalaisten läpimenijät, mutta puolue huomioon ottaen yllätysnimen kiipeäminen viimeisten läpimenijöiden joukkoon on mahdollista.

RKP:lla on valtuustossa viisi paikkaa, eikä enempää ole luvassa. Edellisvaalien ääniharava Astrid Thors on poissa, hänen paikkansa listakärkenä ottaa Eva Biaudet. Marcus Rantala ja veteraanipoliitikko Jörn Donner voivat turvallisin mielin odottaa vaali-iltaa. Potentiaalisia muita läpimenijöitä ovat ainakin valtuutettu Björn Månsson ja varavaltuutetut Jan D. Oker-Blom, Laura Finne-Elonen, sekä nousevaa uraa tekevä, sympaattinen ja pidetty Silja Borgarsdottir-Sandelin. Toimittajataustaiset Kenneth Stambej ja Henrik Stenbäck ovat myös kisassa mukana (ja muodostavat uhan Månssonille). Kun mainitaan vielä tehokkaan ja pätevän toimijan maineessa oleva Martina Harms-Aalto sekä Folkhälsanin Cecilia Ehrnrooth, niin läpimenoon pystyvien ehdokkaiden nimet ovat suunnilleen kasassa. RKP:n listalta löytyisi helposti runsaasti päteviä ehdokkaita valtuustoon, mutta kun vain Jörn Donner pystyy imuroimaan suomenkielisiä ääniä, on lisäpaikkojen haaliminen haastavaa.

Keskusta on Helsingissä pienpuolue, eikä kasvua näissäkään vaaleissa ole liikoja luvassa. Ehdokaslista on edelleenkin puutteellinen, tosin kohtuullisia äänisaalien kerääjiä on sen verran monta ehdolla että yhdestä lisäpaikasta voi jopa haaveilla. Tällä kertaa maakunnista lähetettiin ministeri Kimmo Tiilikainen hurmaamaan kaupunkilaiset. Äänimäärä tuskin on mieletön, mutta läpimeno on kuitenkin varmaa. Muut varmat paikat miehittävät kansanedustaja Pekka Puska ja valtuutettu Laura Kolbe. Timo Laaninen ja Terhi Peltokorpi kamppailevat mahdollisesta neljännestä paikasta, Peltokorven ollessa todennäköisesti vahvempi. Keskusta on totuttuun tapaan asettanut kaikki mahdolliset puoluekaaderin edustajat Helsinkiin ehdolle, ja myös totuttuun tapaan äänimäärät jäävät heillä vähäisiksi.

Kristillisdemokraatit ottivat Paavo Väyrysen vetämän Terve Helsinki -liikkeen ehdokkaat omalle listalleen. Päätös saattaa kuitenkin jo kaduttaa; kaksi ehdokasta suljettiin pois yhteismainonnasta liiallisen kansallismielisyyden vuoksi, ja kohti poliittisen uransa sekavaa loppua kulkevan Väyrysen kanssa saatiin riita pystyyn kuvien koosta mainosplakaatissa. KD:lla on puolustettavanaan kaksi paikkaa valtuustossa; yhdessä uusien kavereiden kanssa lisäpaikka voi olla ihan mahdollinen. Aborttiteemalla usein kampanjoiva Mika Ebeling jatkaa valtuustossa varmasti, kun eduskuntavaaleissa lähelle päässyt ja valtuustokaverina istunut Satu Mäkimattila ei ole ehdolla. Lisäpaikan mahdollistaa Paavo Väyrysen ja jossain määrin Harri Lindellin saama äänimäärä Terve Helsinki-porukassa. Tämä kolmikko voi hyvinkin edustaa listaa jatkossa valtuustossa, jolloin KD:n perusjengille tulee paha mieli.

Suomen Kommunistinen Puolue on taas mukana varsin pitkällä listalla, jonka tähtenä on pitkään valtuustossa istunut Yrjö Hakanen. Eikä hän nytkään sieltä putoa, vaikka äänimäärä voi hiukan pienentyäkin.  Listan kakkoseksi noussee perussuomalaisista siirtynyt valtuutettu Nina Huru, mutta hän tuskin saa läheskään kaikkia ääniä mukaansa vanhasta puolueestaan.

Piraattipuolue ja Liberaalit ovat vaaliliitossa; kasassa on 46 ehdokasta. Paikan saavuttaminen ei ole poissuljettua, varsinkin jos Piraattipuolueen Petrus Pennanen säilyttää suosionsa. Hän sai eduskuntavaaleissa lähes 2000 ääntä. Muilta osin molemmat listat ovat varsin nimettömät, ja useimpien äänimäärät jäävät pieniksi. 3200 ääntä voi riittää yhteen paikkaan. Jos tavoite onnistuu, pääsee Pennanen valtuustoon.

Feministinen puolue yrittää valtuustoon 24 ehdokkaan voimin. Kärkiehdokas on puolueen puheenjohtaja Katju Aro, joka esiintyi edukseen Pienpuolueiden vaalitentissä. Hänen tulisi kuitenkin kerätä todella kova äänimäärä, jotta yhteen paikkaan voisi päästä. Piraattipuolueen ja Liberaalien listaan verrattuna Feministipuolueen olisi kerättävä keskimäärin lähes tuplasti ääniä/ehdokas, ja se ei ole todennäköistä.

SDP käy vaaleihin pormestariteeman puristuksessa; kokoomuksen ja vihreiden taistelu uhkaa syödä demareiden paikkoja valtuustossa ja jatkaa jo pidempään jatkunutta luisua. Edellisvaalien valituista Päivi Lipponen, Tarja Tenkula ja Osku Pajamäki eivät enää ole mukana, mutta äänikato ei ole heidän kauttaan hirmuinen. Eero Heinäluoma lienee taas SDP:n listan ykkönen. Haasteen heittää kuitenkin puolueen pormestariehdokas Tuula Haatainen, joka saa aina paljon ääniä asettuessaan ehdolle. Kärkikaksikon takana tulee kansanedustaja Nasima Razmyar, joka tulee parantamaan edellisten kuntavaalien saalistaan reippaasti, sekä piirin puheenjohtaja, valtuutettu Pentti Arajärvi. Sara Paavolainen ja Pilvi Torsti pääsevät 1500 äänen hujakoille.  Ilkka Taipale, Maija Anttila ja Thomas Wallgren ylittänevät edelleen selvästi 1000 äänen rajan. Valtuustoon varapaikalta ja sittemmin ryhmäjohtoon noussut poliisi Tomi Sevander on myös varmasti läpi, kuten myös nuoremman polven Heinäluoma, Eveliina. Seuraavat vahvat läpimenoehdokkaat ovat värikäs Mikael Jungner ja puoluesihteeri Antton Rönnholm, jonka nimi levisi laajaan tietoisuuteen Lahden puoluekokouksen yhteydessä. Tämän jälkeen SDP:lle on tarjolla 0-3 paikkaa, joista kamppailevat ainakin seuraavat: nykyiset valtuutetut Ville Jalovaara, Jukka Järvinen, Terhi Mäki ja Tumppi Valokainen, sekä varapaikalta valtuustoon noussut Jape Loven. Kisassa ovat mukana myös varavaltuutetut Kaarin Taipale, Mirka Vainikka ja Sinikka Vepsä. Mahdolliset jokerit ovat Pasilasta ponnistava Heta Välimäki, sekä paperittoman kampanjan tekevä Elisa Gebhard. Edellinen on tehnyt kotialueellaan pitkään hurjasti töitä ja saanut näkyviä tukijoita (mm. koripallotähti Petteri Koponen); jälkimmäisen nettivideot ovat keränneet kovia katsojalukuja.  Nuoremmista ehdokkaista myös hyvällä profiililla operoiva Nelli Nurminen voi menestyä.

Ennuste

KOK                       23
VIHR                      21
SDP                       13
VAS                        9
PS                          7
RKP                       5
Keskusta             3
KD                          3
Pir+Lib                 1

Turun kuntavaalit käydään tähtiehdokkaiden värittäminä; useimmilla puolueilla on joku iso tykki vaaleissa mukana. Valtuustolegenda Olavi Mäenpää on vaarassa pudota valtuustosta, ja Piraattipuolue saattaa ensimmäisen kerran nousta Turun valtuustoon. Vaalien iso kysymys on myös se, että pystyvätkö vihreät haastamaan kokoomuksen, ja ohittamaan demarit.

Kokoomus on Turun suurin puolue 2012 vaalien pohjalta, ja on sitä myös 2017 vaalien jälkeen. Puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo kerää hurjan äänimäärän, ja koko vaalien kymmenen kärjessä ovat myös Saara – Sofia Siren ja Ilkka Kanerva.  Kokoomuksella ei ole kärkipään luopujia, joten asetelmat ovat siltäkin osin hyvät. Vaalitulos 2012 oli kuitenkin sen verran hyvä, että nykykannatuksella lisäpaikkoja ei ole luvassa. Vapaaehtoisesti luopuvien paikoista Ville Valkonen ja Jethro Rostedt ottavat omansa, muita potentiaalisia läpimenijöitä ovat mm. Turussa hyvin tunnettu Maija Kyttä, ja demareiden riveissä edelliskerralla esiintynyt Laura Palmunen. Istuvista ainakin Olli A.Manni saa olla tarkkana, takaa on moni pyrkimässä ohi.

Vihreät ovat kovassa nosteessa. Turun Sanomien gallup ennusti jopa nousua kokoomuksen haastajaksi. Samassa tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että puolueen kannattajien äänestysvarmuus on todella heikossa kantimissa. Jäähyväisvaalejaan puolueen puheenjohtajana käyvä Ville Niinistö tekee paluun Turun valtuustoon komealla äänimäärällä, ja myös Janina Andersson on kova ääni-imuri. Vihreiden paikkamäärä kasvaa varmasti, joten kaikki vaaleihin osallistuvat nykyvaltuustossa istuvat vihreät ovat vahvoilla.  Uusista ehdokkaista voidaan ennustaa menestystä SYL:n puheenjohtajalle Riina Lumpeelle ja Turun seudun Vihreiden puheenjohtajalle, Tuomo Liljenbäckille.

Vasemmistoliitto on perinteisesti Turussa suhteellisen vahva, ja ehdolla oleva puolueen puheenjohtaja Li Andersson kamppailee taas vaalien äänikuninkaan tittelistä. Hänen jälkeensä äänimäärät laskevat roimasti, ja täydellä listalla on monta ehdokasta, joiden äänimäärä jää kovin pieneksi. Mirka Muukkosen luovuttua vapaaehtoisesti mahtuu joku mukaan, vaikka paikkamäärä ei kasvaisikaan. Hän voisi olla vaikka Elias Laitinen, tai edellisvaaleissa ensimmäisenä rannalle jäänyt Riikka Oksanen.

Perussuomaisilla on puolustettavana kuusi paikkaa valtuustossa. Edellisvaalien ykkönen, Timo Laihinen, ei ole enää mukana, mutta listaa tähdittävät nyt eduskunnan puhemies Maria Lohela. Hän on varmasti listansa ykkönen, perässään äänimääräänsä kasvattava kansanedustaja Ville Tavio. Perussuomalaisten lista Turussa on ihan kilpailukykyinen, joten edellisvaalien paikkojen pitäminen on mahdollista heikentyneestä yleiskannatuksesta huolimatta.

Keskusta ei ole Turussa merkittävä puolue, ja ilman Annika Saarikkoa sille kävisi kylmät. Saarikko kuitenkin kerää muhkean äänimäärän, vaikkei kärkikamppailuun ihan ylläkään. Hänen jälkeensä onkin iso pudotus, etenkin kun Hannu Takkula ei ole listalla mukana.  Kokoomuksesta loikannut Pauli Kossila voi olla listan kakkonen. Kolmannesta paikasta kamppailevat ainakin Jarmo Laivonranta, Seppo Muurinen, ja ex- keihäänheittäjä Harri Haatainen. Lisäpaikka on mahdollisuuksien rajoissa, jos Saarikko kasvattaa äänimääränsä rutkasti.

RKP käy vaaleihin hankalista asetelmista, Stefan Wallin ja Christel von Frenckell – Ramberg luopuvat. Puolueen kannattajakunta on kuinkin uskollista ja ahkerasti uurnilla käyvää väkeä, joten kolmella valtuutetulla todennäköisesti jatketaan.  Paluun välikauden tekevä Ulla Achren ja SU:n puheenjohtaja Ida Schauman menevät varmasti läpi, ja kolmas läpimenijä lienee nykyinen valtuutettu Terhi Vörlund – Wallenius. Neljännestä paikasta lienee onödigt att drömma.

KD lähtee vaaleihin puolustamaan yhtä paikkaansa, ja Ville Auvinen on vahvoilla nytkin. Listan saama äänimäärä tulisi kasvaa selvästi, jotta toinen paikka olisi mahdollinen.  Flirttailu äärikansallisten kanssa kuitenkin heikentää näkymiä oleellisesti, perinteinen kannattajakunta ei ymmärrä miksi listalle on otettu ehdokkaiksi henkilöitä, joita ei sitten voi yhteismainoksissa esillä pitää.

Sinivalkoiset suomalaiset- listalla veteraanivaltuutettu Olavi Mäenpää yrittää jatkaa uraansa valtuustossa. Listalla on hänen kanssaan kuitenkin vain yksi toinen ehdokas, joten Mäenpään paikka ei kestä äänimäärän luisua yhtään edellisvaaleista. On hyvin mahdollista, että tämä turkulainen erikoisuus tulee tiensä päähän näiden kuntavaalien myötä.

Piraattipuolueelle Turun Sanomien gallup ennusti nousua valtuustoon. Listalla on kuitenkin vain 12 ehdokasta, ja kannattajien äänestysvarmuus tuskin on timanttia. Rima lienee näissä vaaleissa vielä liian korkealla.

SDP käy vaaleihin ilman tähtiehdokkaita. Heli Paasio ei edelleenkään lupautunut mukaan, ja edellisvaalien yli tuhannen äänen ehdokkaat ovat myös poissa pelistä, Aimo Massinen ei asettunut enää ehdolle ja Virpa Puisto siirtyi ajasta ikuisuuteen jo pian edellisvaalien jälkeen. Listan ehdokkaista Mika Maaskolalla ja äänimääräänsä varmasti tuntuvasti nostavalla, kansanedustaja Eeva – Johanna Elorannalla, voi olla kapasiteettia yli tuhanteen ääneen. Tämän jälkeen SDP:n toive lepää siinä, että mahdollisimman moni ehdokas saa 400 -800 ääntä, ja siten yhdessä kompensoisivat tähtiveturin puutteen. SDP:n nykyvaltuutetuista useimmat voivat suhtautua vaaleihin levollisin mielin, koska listalla on ”tilaa”, olettaen että paikkamäärä pysyy ainakain samana kuin 2012. Kjell Lundahn ja varapaikalta noussut Timo Nurmio saavat olla tarkkana, että takaa ei pyyhällä liian moni ohi. Uusista ehdokkaista Kristiina Hellsteen menee kirkkaasti läpi, muut haastajat kampailevat 400 äänen rajan kanssa, jota voidaan pitää turvallisena äänimääränä kaikissa olosuhteissa. Tässä kisassa on mukana monta ehdokasta, joka tietysti on puolueen kannalta hyvä asia. Varissuon Mauri Kivilaakso on kiinnostava ehdokas, ja ehkä todennäköisin läpimenijä rajasotureista. Muiden haastajien lista on pitkä, poimitaan seuraavat: Pitkään järjestelmällistä työtä tehnyt Petra Peltonen, mukavan miehen maineessa kulkeva Jarmo Aalto, Pilvi ” Virpa Puiston tytär” Heiskanen, nousussa oleva Mari Lahti, piirin puheenjohtaja Vuokko Puljujärvi ja kovasti paluuta valtuustoon tekevä Henry Toivari. Listan jokeri voisi olla Viivu Seila, joka tekee kampanjaa omalla nuorisosektorillaan. Jos kaverit ja kaverien kaverit lähtevät äänestämään, voi tulos olla oikeinkin hyvä. Turun Sanomien gallup ennusti vihreiden menevän ohi, mutta toisaalta SDP:n osalta ei ennustettu paikkojen menetystä. Tähditön, mutta kilpailuhenkinen ja tasapainoinen lista mahdollistaa ihan hyvä tuloksen.

Ennuste:

Kok     18
SDP    14
Vihr     13
Vas         9
Pers       6
RKP       3
Kesk      3
KD          1

Loviisan vaalit käydään ison muutoksen merkeissä, kun valtuuston koko pienenee rajusti; uuteen valtuustoon valitaan vain 35 valtuutettua nykyisen 59 sijaan. 35. valtuutettu meni edellisvaaleissa läpi vertailuluvulla 203, joten sitä voidaan pitää mittatikkuna näissä vaaleissa.

Alueen valtapuolue on RKP. Puoleen ehdokasmäärä on kuitenkin oleellisesti edellisvaaleja pienempi, 56 -> 41. Peräti 60% nykyisistä valtuutetuista jättää vaalit väliin, mm. ääniharavat Agneta Alm ja Leena Lindfors. Listan kärjessä keikkuvat tutut nimet, uusista ehdokkaista Ralf Sjödahl ja Kristian Willner ovat jokseenkin varmoja läpimenijöitä. RKP tulee varmuudella jatkamaan valtuuston isoimpana puolueena, ja saattaa jopa kyetä kasvattamaan suhteellista kokoaan.

Kokoomus onnistui saamaan ehdolle yhtä paljon ehdokkaita kuin 2012, eli 22. Kokoomuksen sisällä on ollut myllerrystä, mutta suhteellinen asema säilynee. Kokoomus ei ole onnistunut saamaan nuoria kuntalaisia ehdolle, joten puolue antaa tässä tasoitusta RKP:lle ja SDP:lle.

Perussuomalaisten lista lyheni lievästi, ja Atte Fellmanin luopuminen syö ääniä rutkasti. Listan runko on kuitenkin stabiili, joten odotettavissa on vuoden 2012 kaltainen tulos. Antti Väkevä on taas todennäköinen listaykkönen, ja muut ehdolla olevat nykyvaltuutetut ovat myös vahvoilla. Uusista ehdokkaista ainakin Niina Kaasinen voi olla potentiaalinen läpimenijä.

Vihreät eivät ole Loviisan seudulla koskaan liiemmin menestyneet, eivätkä tulevat vaalit asiaa miksikään muuta. Lista on kasvanut edellisvaaleista, mutta Sonja Ilvetsalo – Koskinen ja Jorma Törnroos jättävät ison loven. Ehdokkaaksi on kuitenkin saatu muutama ihan mielenkiintoinen ehdokas, ja vihreiden yleinen myötätuuli varmistaa jatkon valtuustossa. Janne Länsipuro lienee veteraanivihreä Timo Noroviidan kovin kilpakumppani listan ääniharavan tittelistä.

Keskusta on myös ollut Loviisassa marginaalipuolue, mutta näihin vaaleihin puolue sai enemmän ehdokkaita kuin aiemmin. Kokoomuksen Kari Hagfors siirtyi oman ryhmänsä kautta Keskustan listoille, ja hän toi tullessaan pari muutakin entistä kokoomusvaikuttajaa. Keskusta siirtyy näiden vaalien myötä Loviisan politiikassa keskiraskaaseen sarjaan.

Kristillisdemokraatit yrittävät vaihteeksi vaaleihin ilman vaaliliittoa. Ehdokasmäärä tuplaantui, nyt 6 ehdokasta. Kolmen uuden ehdokkaan on kerättävä todella kova äänimäärä, tai valtuusto jää KD:n osalta haaveeksi.  Jarmo Sihvonen on varmasti taas vahva, mutta yli 30 äänen keskiarvo/ehdokas on kova vaatimus

Vasemmistoliitolle tulee näissä vaaleissa noutaja. Kaikki nykyiset valtuutetut luopuvat, ja ehdolle saatiin vain 4 ehdokasta. Yhdenkin valtuutetun saavuttaminen on käytännössä mahdoton tehtävä.

SDP lähtee vaaleihin 24 ehdokkaalla, mikä on 8 vähemmän kuin vuonna 2012. Huomiota herättää Loviisan perinteikkään ruotsinkielisen siiven puuttuminen listalta kokonaan, se maksaa ääniä. Vasemmistoliiton hiipuminen ja kahden nuoren ehdokkaan löytyminen listalta taas parantavat menestymisen mahdollisuuksia, lisäksi SDP:llä on pitkät perinteet ja vahva kannatus osassa Loviisaa.  Merja Grönbergin puuttuminen listalta on paha takaisku, yhteensä listalta on poissa 5 edellisvaaleissa valittua ehdokasta. Arja Isotalo ja Kalevi Lappalainen keikkunevat edelleen listan kärjessä. Uusista ehdokkaista mielenkiintoinen on Uudenmaan Demarinuorten puheenjohtaja Sofia Nevalainen.

Ennuste

RKP                        14
SDP                        6
Kokoomus         5
PS                           5
Keskusta             4
Vihreät                1
KD                          0
Vasl.                      0